Elämänura osa 8: 1982 Ura uudelle radalle

Teknillinen koulu 1982-1985

Työkaveri Pauli Antinojan suhteilla pääsin vuokralle VVO:n kerrostalokaksioon.
Viihtyvyys ja asuin tilat paranivat reilusti muuttaessani ullakkohuoneesta uuteen asuntoon.

70-luvun alun muutaman kerran jälkeen päätin vielä pyrkiä tekuun. Ensimmäiseksi opintosuunnaksi valitsin Rauno Utoslahden suosituksesta sen aikaisen suosikin tietoliikennelinjan, toiseksi mittaus- ja säätötekniikan jota myös instrumentoinniksi kutsuttiin ja nykyisin automaatioksi. Vasta kolmanneksi laitoin tutun sähkövoimapuolen.

Hankin pääsykokeisiin  valmentavat oppaat hyvissä ajoissa, mutta eivät ne paljon hyllyn päällä lämmittäneet. Otin kirjat esiin vasta kaksi päivää ennen pääsykokeita. Koska aikaa oli vähän en ehtinyt varsinaisiin pääsykoetehtäviin vaan kävin läpi vain matematiikan esimerkkitehtävät. Jokaisen aiemman pääsykokeen edellä oli mallitehtävät ja sen jälkeen ratkaisu. Jos vastaukseni oli oikein siirryin seuraavaan esimerkkiin, vastauksen ollessa väärä tarkistin oikea ratkaisun matemaattiseen ongelmaan. Äidinkielen harjoitteluun en ehtinyt syventyä.

Pääsykokeet olivat tiukat enkä 11 vuoden asentajana aikanani ollut joutunut käyttämään aivojani yhtä intensiivisesti. Kokeista poistuessa olin aivan kuin kännissä. Kotiuduttua yritin aukaista kotiovea, ovea joka oli väärässä kerroksessa. Olin sekaisin kuin vellikello, niin loppuun rutistin henkiset voimavarani.

Myöhemmin postissa tuli ilmoitus, että minut oli hyväksytty opiskelemaan instrumentointiteknikoksi. Matematiikan kahdesta kokeesta oli tullut pistettä vaille maksimit. Äidinkieli, joka on minulle myrkkyä, oli mennyt hieman heikommin. Siihen aikaan sai työkokemuksesta huomattavan määrän pisteitä. Minulle niitä ei oltu hyväksytty vaikka olin toimittanut työtodistuksen tekemistäni heikkovirta-asennuksista. En tiedä olisivatko pisteet riittäneet tietoliikennelinjalle jos työkokemus olisi huomioitu.

Harkitsin vielä opiskelun aloitusta. Tiedustelin hyvältä ystävältäni Pekka Tuuloselta sitä, että kannattaisiko minun lähteä opiskelemaan ja miten se vaikuttaisi talouteeni. Pekka päättäväiset ohjeet olivat, jätä viinanotto ja ravintoloissa käynnit niin kyllä sinä pärjäät.

Ennen koulun alkua minut vihittiin toiseen avioliittoon.

Ensimmäisenä kouluaamuna luulin olevani heti myöhässä ja pyöräilin hiki hatussa Kaijonharjusta Kaukovainiolle. Perille päästyäni luokassa ei ollut ketään. Hetken kuluttua saapui myös Esko Ruotsalainen tuntia liian aikaisin.

Koulun alettua luokkamme oppilas Pentti Jutilan kuiskasi korvaani pyynnön alkaa luokanvanhimmaksi. Hänen toiveensa oli saada pukukaappien avaimet. Pöljä kun olen otin vinkistä vaarin ja aloin hoitamaan vaativaa tehtävää. Kului muutama päivä ja joku kysyi, että miten meillä on luokanvanhin vaikka emme ole sellaista valinneet?! Kuitenkin luokka hyväksyi minut äänestämättä ja olinhan myös ikäni puolesta luokan vanhin. Tämä luottamustehtävä oli mielestäni parasta oppia kouluajalta. Joku keksi nimetä minut Pappa-Smurffiksi, eikä se huono lempinimi ollutkaan. Luokan nuorimmasta Timo Springaresta tehtiin kopioasiamies. Kuopus on muistanut pitää kiitettävästi yhteyttä läpi vuosien luokan "nestoriin", kiitos Timo!

Syksy meni opiskelua opetellessa. Päivät olivat pitkiä, parhaimmillaan 11 tunnin pituisia. Illat ja viikonloput lukemista ja tehtävien tekoa. Lisäksi olivat laboraatiotyöt joiden käytännön teknillinen osuus tehtiin koululla ja kirjalliset työt kotona. Muut taisivat kopioida lähes suoraan aiemmilta vuosikursseilta saamansa materiaalit. Itse sain yhdeltä tutulta hänen labratyöt, mutta en kopioinut suoraan vaan muokkasin sitä sekä etsin muuta tietoa kuhunkin labraan liittyen. Spectrum tietosanakirjasta löytyi lähes kaikkiin jotakin aiheeseen sopivaa. Hakkasin yömyöhään 1970 ostamaani Facit Privat matkakirjoituskonetta. Oli palkitsevaa hakea tietoa ja poimia siitä olennainen omaan työhönsä. Lähteet jäivät lisäämättä, mutta työni eivät olleet suoraa kopiointia kuten muilla. Periaatteessa en tehnyt laboraatioitani muita varten vaan itselleni sillä perusteella, että siitä olisi tarvittaessa hyötyä myös tulevaisuudessa.

Opiskelu into alkoi laantua jo marraskuussa, mutta ilmeisesti muilla se laski nopeampaa tai opiskelutekniikkani kehittyi sillä keskiarvoni nousi koko opiskeluajan viimeisen syksyn notkahdusta lukuun ottamatta. 

Luokanvanhimpana järjestin rankan opiskelun oheen myös viihdettä saunailtojen muodossa. Toki osa porukasta olisi halunnut viettää saunailtoja joka viikko, mutta päädyin kahteen kertaan lukukaudessa. Kolmas poikani syntyi 13.12.1982 ja toisen saunaillan yhteydessä vietimme myös varpajaisia. Olin noudattanut Tuulosen Pekan ohjeita, enkä ollut ottanut ryyppyäkään koko syksyn aikana. Juhlistin sitten lapsen syntymää viidellä ravintola annoksella enkä tuntenut olevani edes päihtynyt. Seuraavana aamuna totuus valkeni. Kolmen kuukauden raittius oli tehnyt tehtävänsä ja sen katkeamisen seurauksena oloni oli todella surkea. Elämäni ensimmäisen kerran oksensin myös sapet. Koululle ehdin iltapäivällä juuri ennen opettaja poistumista ja sain ensimmäisen todistukseni.

Toisen luokan syksyllä kävimme InarijärvelläErkki Kuuvan mökillä. Pidin juttuja Lapin lumosta höpötyksenä. Täytyy myöntää, että oli siinä jotain tenhoa kun Erkki ohjasi venettä kuunvalossa kohti mökkisaarta. Kalastimme ja nautimme Erkin mahtavista kokkauksista. Erinomainen reissu joka uusittiin vuotta myöhemmin isommalla porukalla.

Järjestin Teknillisellä oppilaitoksella (OAMK) myös karaten alkeiskurssit, jotka taitavat olla ainoat laatuaan. Vedin kurssin oppilaitoksen tiloissa vapaa-ajallani ja sille osallistui kohtuullinen määrä harrastuksesta kiinnostuneita. Kaikki kurssin loppuun suorittaneet taisivat saada keltaisen vyön.

Insinööritoimisto Kupari Oy 1984 ja lomatyöt

Keväällä opiskelijakaveri kysyi, että lähdetäänkö kysymään  suunnittelijan kesäduunia Kuparilta. Mietin, että millaisia suunnittelijantöitä, mutta suostuin. Toimiston aulassa törmäsin tuttuun mieheen, Markku Lassilaan ja tuumin, että tässäkö tämä nyt oli! Markku ei voinut olla tietämättä "kattoepisodistani" Kemiralla. Markku ohjasi meidät Tero Pentin luokse toimistonjohtajan ollessa asioilla. Tero tiedusteli haittaako teitä jos molemmat ovat haastattelun ajan hänen huoneessaan. Eihän meillä mitään salaisuuksia ollut ja suostuimme siihen. Hetken kuluttua ovi aukesi ja johtaja Nyberg astui huoneeseen todeten, että täälläkö sitä ollaan toisen apuna. Hän osoitti minua ja komensi toimistoonsa.

En ole ollut sitä ennen enkä sen jälkeen yhtä tiukassa haastattelussa. Kysymyksiä sateli ja lopulta hän löi eteeni logiikkakaavioita kysyen niiden toimintaa. Yritin selitellä, mutta Nyberg sanoi ykskantaan, ettet sinä taida tietää. Myönsin, etten tiedä. Sitten hän tuumasi, että otamme harjoittelijan aluksi piirtäjän tehtäviin ja sitten myöhemmin suunnittelijaksi, jatkaen pysyykö sinulla tussi kädessä? Sanoin, että kyllä pysyy! Ettei vain tule tahroja jatkoi Nyberg? Silloin minulla kiehahti, ryhdistäydyin tuolin syövereistä ja kysyin posket hehkuen, että ovatko teidän tussinne jotenkin erikoiset? Ja jatkoin, että olen harrastanut piirustusta ja käynyt taidepiirustuksessa Työväenopistolla, lisäksi teknillisen piirustuksen numeroni on 9!

Lopulta johtajan haastattelu päättyi ja vaihdoimme kaverin kanssa paikkaa. Haastattelun jälkeen hän kysyi, että suututinko minä Nybergin, kun se oli niin äkäisenä. En suututtanut. Kaveri oli luullut Teron haastattelun jälkeen homman olevan jo selvä.

Juhani Nyberg kutsui minut vielä myöhemmin uusinta haastatteluun. Hän oli hyvin epäileväinen, että uskaltaisikohan hän ottaa minut töihin, kun oli ollut niin huonoja kokemuksia harjoittelijoista. Kysyin, etteivätkö he olleet piirtäneet mitä piti? Juhani tuumasi, että nyt ei ole kyse piirtämisestä vaan suunnittelusta eikä heillä ole aikaa opettaa. Totesin, että eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos hommat eivät luista niin ei muuta kuin antaa potkut. Siihen hän, että sitäkö mieltä olet. Vastasin, että tietysti, mitä sellaisella miehellä tekee joka ei osaa tehdä töitään. Palkkatoivomusta kysyttäessä totesin saavani asentajana 30 mk/h. Juhani kysyi, että oletko sinä valmis suunnittelija? En ollut ja minulle luvattiin aluksi 18 mk/h ja jos hoidan tehtäväni hyvin niin se nousisi 24 mk/h.

Minut valittiin ja kaveri, joka minua pyysi seurakseen haastatteluun, ei päässyt töihin. Täytyy sanoa, että kyllä nolotti, sillä eihän tämän näin pitänyt mennä. Nyberg ohjeisti, että täällä ei sitten aleta keksimään mitään uudelleen vaan kopioidaan jo olemassa olevia hyviksi koettuja suunnitelmia. Aluksi tein pienehköjä suunnittelutöitä vanhempien suunnittelijoiden apuna. Sitten Nyberg tuli kysymään, että missä se sinun kaverisi on, nyt hänellekin olisi töitä. Soitin, mutta hän oli päässyt Tampereen Valmetille hyviin töihin eikä halunnut vaihtaa harjoittelupaikkaa. Kysyin, että tietääkö hän ketään muuta vapaata. Hän mainitsi Jorma Frimanin joka oli juuri valmistunut ja ilman töitä. Sain Jorman puhelinnumeron. Tiedustelin häneltä kiinnostaisiko suunnittelijan toimi Kuparilla ja pyysin kääntymään Nybergin puoleen.

Myöhemmin johtaja tuli kysymään, että mikä mies tämä Friman on? Sanoin, että hyvä mies on, vaikka en vielä silloin tuntenut Jormaa. Myöhemmin hän liittyi Kuparin vahvuuteen!

Juhani Nyberg antoi tehtäväkseni Virpiniemen liikuntaopiston ensimmäisen vaiheen sähkösuunnittelun, aika vaativa tehtävä kesätyöntekijälle. Arkkitehdin kanssa valitsimme sopivia valaisimia. Palavereissa kuin kokeneempikin suunnittelija. Kaikki täysin uutta ja ennen kokematonta. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja loma loppui. Suurena yllätyksenä sain työkavereilta hienon läksiäislahjan, elämäni ensimmäisen, se oli todella koskettava hetki! Työskentelin myös karvalakki- (syysloma) ja joululoman Kuparilla. 

Koulussa Vesa Koivuaho ideoi vapaaehtoista kurssia väylistä. Kun sitten kolmasluokka alkoi ja sivutoiminen opettaja tuli vetämään tunteja ne olivat aivan muuta. Hän vain totesi, että tätä hän on aiemminkin vetänyt. Me emme antaneet periksi, koska väylätekniikat nimikkeellä me olimme kurssia hakeneet ja sillä se oli myönnetty. Lopulta minun täytyi käydä rehtorin luona jonka jälkeen opettajakin nöyrtyi. Kovan työn hän joutu tekemään. Varmaankin mieti, että mihin hän oikein on kätensä lyönyt. Itse en koko aiheesta mitään ymmärtänyt eikä moni muukaan paitsi Vesa.

Monosen tunneilla ohjelmoimme koulun Kit-prosessoria. Yhden kokeen tehtävänä oli toimivan ohjelman tekeminen jonka Mononen oli opettanut. Kokeita jaettaessa Vesa Koivuaho oli saanut kyseisestä tehtävästä 0 pistettä. Vesa meni valittamaan, mutta Mononen ei hyväksynyt Vesan perusteluja. Lopulta hän käski Vesan hakemaan Kit ja syöttämään siihen oma ohjelmansa. Vesa nouti laitteen laitteen, latasi ohjelman joka toimi paremmin kuin opettajan esimerkki. Kokeen arvostelu meni täysin uusiksi Vesan ansiosta.

Luokkaretki Mallorcalle

Valmistauduimme luokkaretkeä varten keräämällä varoja heti alusta alkaen. Joka viikkoiset Kossu arpajaiset johon osallistuivat myös opettajat. Fysiikanopettaja Myllylällä oli onni myötä jolloin hän tuumasi, että eihän hän muuten mutta voihan sillä puhdistaa piirtoheitinkalvot. Viimeisenä syksynä teimme luokkalehden johon hankimme juttuja ja mainoksia. Muutamat kovaäänisimmät olivat ensimmäisenä valittamassa, ettemme me mitään mainoksia saa. Siitä kimpaantuneena lähdin kiertämään polkupyörällä ympäri Oulua. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat yritykset olivat kohteita metsästäessäni mainoksia julkaisuumme. Joistakin minut potkaistiin melkein ulos, mutta joka kolmannesta kohteessa tärppäsi. Siinä meni liki kuukausi etten paljoa koulussa käynyt. Tämän vuoksi kokeista tuli muutama surkea viitonenkin. Karkeasti arvioituna sain kerättyä liki kolmanneksen julkaisun mainoksista. Hyvästä luokkahengestä kertoo se, että eräs oppilas joka ei ollut edes lähdössä matkalle hankki mainoksen lehteemme.

Teknologiakylän, joka oli vielä silloin Etu-Lyötyssä, eräästä yrityksestä ei luvattu mainosta. Saisimme kuitenkin matkaevääksi alkoholipullon, joka olisi noudettavissa keväällä ennen lähtöämme. Palasin maaliskuun alussa 1985 lunastamaan lupausta ja johtaja oli kuin ällikällä lyöty. Hän totesi, että olen ensimmäinen joka tuli hakemaan hänen lupaamaansa lahjaa. Toimistosta ei löytynyt juomaa jolloin hän kirjoitti avoimen sekin ja antoi sen minulle toivottaen hyvää matkaa. Rehellinen kun olen ostin yhden vodkapullon. Hankin vielä ison kertakäyttöruiskun ja mukeja.

Lähtiessämme linja-autolla kohti Helsinkiä jaoin tämän juoman kaikkien kesken tasapuolisesti. Linja-autossa luokkakaverit luovuttivat minulle Citizen rannekellon hyvästä toiminnasta luokkamme eteen. Kiitos, se tuntui todella hyvältä!

Mallorcan reissu meni hyvin ja rahaa jäi vielä ylikin. Ennen koulun loppua kävimme vielä puolisoidemme kanssa syömässä Botnia Bubissa. Katsoimme myös matkalla kuvaamme kaitafilmit ja vietimme mukavan illan.

Työhakemuksia urakalla

Koska ensimmäisellä kesälomalla oli todella vaikea löytää kesätöitä päätin valmistautua kunnolla valmistumiseeni. Aloitin työnhaun jo marraskuussa 1984. Lähetin vajaassa puolessa vuodessa yli 30 hakemusta. Ensimmäinen haastattelu oli jo joulukuussa Paimiossa SLO Oy:ssä jossa kävin junalla samoin kuin Porin Kemiralla. Porissa minut kuskattiin haastattelun jälkeen rautatieasemalle Kemiran pääjohtajan Mersulla ja kyyti oli rehvakasta.

Kolmas haastattelu oli myynti-insinöörin vakanssiin Suomen Boforsille ja sen teki MPS. Elämäni ensimmäinen lentomatka oli Oulusta Helsinkiin. Haastattelu on tiukka, aikataulu ylittyi ja paluulennolle tuli kiire. Taksi juuttui Helsingin keskustan ruuhkaan liikennevalojen ollessa epäkunnossa. Sanoin kuskille, että pitäisi ehtiä lentokentälle jonka jälkeen hän hurjasteli pitkin jalkakäytäviä. Ehdin juuri lentokoneeseen, mutta se ei lähtenytkään aikataulun mukaisesti vaan seisoi kentällä. Sitten koneeseen tuli Liisa Jaakonsaari, vasta sitten alkoi kotimatka. Ilmeisesti myös kansanedustaja oli juuttunut ruuhkaan ja arvovaltainen henkilö kun oli häntä odotettiin, tokkopa työnhaastattelussa ollutta opiskelijaa oltaisiin näin palveltu.

Tiedustelin myöhemmin haastattelun tuloksia MPS:ltä. Korvani alkoivat punoittaa positiivisesta palautteesta. Testit olivat menneet erinomaisesti ja Suomen Boforsin oli ollut todella kiinnostunut, mutta heikko kielitaitoni oli pudottanut minut pois. Erityisesti olisi pitänyt hallita ruotsikieli jota en osannut lainkaan. Niin lähellä se oli, ettenkö olisi jatkanut perinteitä ja alkanut myyntitykiksi kuten isäni.

Viimeinen haastattelu tärppäsi ja minut hyväksyttiin SIT:n palvelukseen Espooseen. Olin tiedustellut useaan otteeseen suunnittelijan paikka myös Oulun Kuparilta, saamatta vastausta. Tässä tilanteessa olin pakotettu tekemään työsopimuksen varman työpaikan ollessa tarjolla.

Luokanvalvoja totesi koulun loppuvaiheessa keskiarvoni olleen luokan kolmanneksi parhaan, mitä hieman epäilin. Todistukseni oli paras mitä mistään aiemmasta oppilaitoksesta olin saanut ja olin siihen tyytyväinen. Elektroniikan opettaja Huikari tiedusteli, että sainko ammattiaineiden labroista kympin? Hän ei ollut opettajan urallaan nähnyt niin hyvin ja huolellisesti laadittuja sekä materiaalin laajuudeltaan valtavia labratöitä. En saanut kuin kahdeksikon, sillä silloinen luokanvalvoja Mononen piti tiivistetystä työstä ei materiaalin mittavuudesta. 

Olin kolmen opiskeluvuoden jälkeen teknikko ja hieman ihmeissäni, että näillä tiedoilla ja taidoillako sitä pitää heittäytyä työelämään.