Elämänura osa 9: 1985 Uuden upean uran alku

Insinööritoimisto SIT ja Kupari Oy 1985

Toukokuun alussa lähdin Espooseen jossa tehtiin urakkakyselymateriaalia Romanian työkohteista. Mittasin kaapelihyllyjä, kaapelimääriä sekä muuta suunnitelmiin liittyvää materiaalia. Selvitin asuntotilannetta. Välillä soitin Kuparille Ouluun saamatta Nybergiä langanpäähän. Toisena työpäivänä tärppäsi kun vanha tuttu Markku Lassila pyysi tulemaan maanantaina Juhanin juttusille. Johtaja oli viivytellyt päätöstään odottaessaan insinöörin valintaa. Pyysin SIT:lta vapaata maanantaiksi asioiden hoitamiseksi.

Menin maanantaina 6. toukokuuta Nybergin luokse ja hän sanoi, että kyllähän minä sinut tunnen. Hän muisti minun suunnitelleen Virpiniemen liikuntaopiston sähköt. Sitten hän totesi totisena, mutta sinä unohdit antennipistokkeen aulasta. Hetken kuluttua hän kysyi, että jäätkö heti töihin. Vastasin, että vasta iltapäivällä. Sovimme töiden aloittamisen seuraavalle päivälle.

Ilmoitin välittömästi Sähköteknilliselle Insinööritoimistolle saaneeni töitä Oulusta, jolloin luurin päähän laskeutui hyytävä hiljaisuus.  Olin jättänyt valmiiksi saamani tehtävät työpöydälleni ja postitin toimiston avaimet. Tämä on elämäni lyhyin työsuhde, kaksi työpäivää.

Kysyin Nybergiltä työsopimuksen tekemisestä. Hän kehotti laatimaan mallin jonka sihteeri sitten kirjoittaisi puhtaaksi. Kuten työhakemuksessani oli, kirjasin myös työsopimukseen palkkani sekä palkkaryhmä C:n.

Teknistenliitolla oli palkkaryhmät A-F joista A oli vaativin. Ryhmittelyllä oli suuri vaikutus palkkaukseen. Liittokohtaisen palkankorotuksen jälkeen tarkasteltiin palkkaa siihen ryhmään mihin sinut oli märitelty. Jos palkkasi oli alempi kuin palkkaryhmässä tehtiin puolitus, eli tämä erotus jaettiin kahdella ja osamäärä lisättiin vielä palkkaan.

Työsopimus tuli juuri sellaisena kuten olin sen kirjoittanut. Olin ymmärtänyt ettei muilla toimistossa olevilla ollut kirjallista työsopimusta.

Ensimmäinen kohtaaminen Rautaruukin kanssa 1985

Valaistusohjauskeskuksen suunnittelu Rautaruukin Masuunin oli aloitettu, mutta se oli jäänyt kesken ja jouduin jatkamaan siitä. Kuten tiedätte toisen ajatusmaailmaan pääseminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Kiitos Pirin Markun joka auttoi suunnittelun etenemisessä.

Eräs työkaveri kysyi, että Jormako sinut on hommannut töihin tänne Kuparille? Totesin sen olevan toisin päin. Jorma oli kehuskellut kahvihuoneessa kyseisellä asialla. Todellisuudessa hommasin Jormalle asunnonkin Kaijonrannasta.

Suunnittelija suunnitteli usein vapaalla kädellä sekä leikkaa/liimaa/teippaa periaatteella. Sitten piirtäjä piirsi suunnitelmat puhtaaksi. Kesäloman kynnyksellä piirtäjistä oli pula jolloin Nyberg totesi, että sinähän kehuit osaavasi piirtää joten voit tehdä sen itse!

Kävin Rautaruukilla Raahessa ja he ilmoittivat päivämäärän jolloin suunnitelmat pitää olla valmiina. Koska toimistolta olivat kaikki esimiehet lomalla ja kiire oli kova suunnittelin päivät ja piirsin illat. Lähdin kotiin kun kytkentäluetteloa puhtaaksi piirtäessä alkoi tulla liikaa virheitä, parhaimmillaan kello oli 23:00.

Piirtäessä tuli tehtyä myös pari "tatuointia". Kerran tussikynä lipsahti vasemman keskisormen päähän jääden siihen pystyyn. Nykäisin sen irti jolloin sormenpään menni tunnottomaksi ja vitivalkoiseksi. Toisella kertaa tussi tipahti rintalastan ja pallean välimaastoon. Molemmista on muistona musta tussipiste, ainoat tatuointini.

Suunnitelmat valmistuivat sovittuun päivämäärään mennessä ja kävin luovuttamassa ne Rautaruukille Raaheen. Kotiuduin pitkästä aikaa kello neljältä. Astuessani eteiseen ja stressin lauettua minulle tuli täydellinen blackout. Mietin hetken, että mitä minä nyt teen? Tunne oli outoudessaan ennen kokematon.

Täytin tuntilaput ja laitoin ylityöt kuten kuuluukin, vuorokauden kaksi ensimmäistä ylityötuntia 50 ja loput 100 prosenttista. Lassilan Markku oli palannut lomalta ja kutsui minut kiukusta kihisten luokseen. Hän tivasi keneltä olin saanut luvan tehdä ylitöitä? Totesin, ettei toimistolla ollut ketään jolta kysyä ja minulle määriteltiin valmistumispäivämäärä johon mennessä tein suunnitelmat ja piirustukset valmiiksi. Markun mielestä keskuksen suunnittelun hinnalla olisi saanut kotelotehtaalta uuden vastaavan. Minua alkoi pänniä ja vastasin, että maksa sitten tunti tunnista tai ole maksamatta ei minun talouteni siihen kaadu ja lähdin työpöytäni ääreen. Markku tuli vielä perässä jatkaen vaahtoamistaan jolloin Juhani Nyberg tuli luoksemme todeten, ettei syy ole Hannun, tule Markku käymään luonani.

Olin kuullut juttuja, ettei Kuparilla oltu maksettu ylityökorvauksia kenellekään vaan ne oli maksettu normaalitunteina. Tilipäivän koittaessa sain tilinauhan jossa kaikki ylityöt oli maksettu kuten olin tuntilappuun merkinnyt, prosentteineen päivineen. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen.

Työkaverin kanssa, joka auttoi noviisia suunnittelijaa, tuli puheeksi työhistoriani. Kerroin myös vuoden työttömyydestäni. Hän totesi, että oli ollut 70-luvun loppupuolella työnjohtajana asennusliikkeessä ja sinne oli tullut kirjelmä eräältä taholta, ettei Hankkijalla olleita asentajia kannata ottaa töihin koska he ovat niin hankalia. Vasta silloin selvisi ettei syy työttömyyteeni ollutkaan minussa asentajana vaan se missä olin ollut töissä. Toinen lähde vahvisti vuonna 2013, että edellisen kaltaista toimintaa oli tapahtunut 70-luvun lopulla myös toisessa yrityksessä. Ehkä Hankkijalla vallinnut liiallinen "perseet ketoon" mentaliteetti leimasi kaikki siellä olleet asentajat.

TVL ja tievalaistustutkimus 1985

Tievalaistustutkimus Oulun TVL:lle oli mielenkiintoinen. Tutkimme erilaisia vaihtoehtoja tievalaistuksen uusimiseksi. Konepuolen miehet laskivat pylväiden korjaamisen ja uusimien kustannuseroja. Minun osalle tuli tehdä valaistusmittauksia paikan päällä sekä laskea valaistusvaihtoehtoja ohjelmallisesti. Hankin valaistusmittarin lainaa Espoosta ja lähdimme TVL:n miehen kanssa mittaamaan olemassa olevien vanhojen ja uusien valaistusten eroja. Työ tehtiin yöllä jolloin liikenne oli vähäisimmillään. Aluksi kävimme Korvensuoralla jossa oli sekä uutta että vanhaa valaistusta. Äimäraution kohdalla oli uusimista vaativan valaistuksen mittausta. Sitten siirryimme Raaheen Valtatie 8 ja Kokkolantie risteykseen, jonka jälkeen vielä yhdet mittaukset Pulkkilassa. Olin kotona joskus neljän aikaan aamuyöstä.

Kupari oli hankkinut VTT:n tekemän tievalaistuksen laskentaohjelman johon sisältyi päivän koulutus. Nyberg määräsi minut ottamaan yhteyttää VTT:lle ja sopimaan koulutuksen. Tein työtä käskettyä ja menin yksityiskoulutukseen Espooseen. Opetus kesti muutaman tunnin jonka jälkeen minulle esitettiin VTT:n tiloja sekä mittauslaboratorioita. Muutaman päivän kuluttua sain tiukkasävyisen soiton Kuparin Espoon toimistolta, että miksen ollut ottanut heihin yhteyttä, sillä hekin olisivat halunneet olla mukana kursseilla. Minua ei oltu informoitu tästä ja kerrottuani soitosta Juhani Nybergille hän vain hymyili vinosti!

Saimme tutkimuksen valmiiksi ja sen julkaisutilaisuuteen tuli johtajia sekä Helsingistä että Oulusta. Aloitimme juhlallisen tilaisuuden ja esittelimme lopputulokset. Kun esityksemme oli ohi haukkui TVL:n Helsingin johtaja Oulun porukkansa todella törkeästi. Hän mellasti, että mitä te olette menneet tilaamaan ja maksamaan tuollaisesta tutkimuksesta jollaisen olisitte saaneet heiltä vain pyytämällä. Todella nolo tilanne. Olisihan haukkumiset voinut hoitaa muutenkin. Tutkimuksen jälkeen katuvaloja tarkkaili aivan uusin silmin.

Instrumentointisuunnittelu alkoi Kemiralla 1985

Sitten tein pieniä sähkösuunnittelu tehtäviä Kemin Veitsiluodon liettämölle. Porukat Kuparilla ihmettelivät miksi Kemiralta ei tullut minkäänlaisia suunnittelutilauksia. Yllättävää kyllä Kemiralta tuli tilaus kunnossapitoon liittyvästä instrumentointisuunnittelusta jonka myötä pääsin koulutustani vastaaviin tehtäviin. Tämä oli minulle täysin uutta, entiselle sähköasentajalle joka oli tehnyt pelkästään sähkösuunnittelua. Onneksi tilauksen oli tehnyt Paavo Kekarainen ja hänestä tuli oppi-isäni instrumentoinnin saloihin. Suunnittelu oli tutulle Seoslannoitelaitokselle, lisäksi tuli Ammoniakkilaitoksen hälytyskeskuksen uusiminen.

Kesän kynnyksellä Kemiran suunnittelukonttorissa käydessäni Tapani Sularanta ohjeisti henkilökuntaa kesätyöntekijöiden valinassa. Tapani totesi, että älkää sitten ottako missään nimessä yliopistossa opiskelevia, sillä heistä ei ole käytännöntöihin vaan tekun opiskelijoita joilla on jo alustavaa työkokemusta, heiltä hommat hoituu.

Kemiran suunnittelukonttori taustalla

Hälytyskeskus oli kinkkisempi tehtävä. Asiakas vaati, että vanhat kaapelit täytyi hyödyntää. Selvittelin kytkennät ja tein tarkat suunnitelmat. Asennukset alkoivat ja työt etenivät jouhevasti. Eräänä iltana olin jo kotona kun puhelin soi. Veikko Peltoniemi soitti tulikiven katkuisen puhelun ja vaati minun tulemaan välittömästi selvittelemään suunnitelmiani. Hyvä ettei löysät tulleet housuun kun säikähdin niin. Veivasin polkupyörällä viisi kilometriä tutkimaan mikä oli ongelman nimi. No ei siinä ollut mitään vakavaa. Suunnitelmani olivat täysin selviä itselle ja selvitin ne myös Veikolle sekä asentajille eikä siinä sen kummempaa. Jälkeenpäin olen maininnut asiasta Veikolle ja hän on vain nauranut, että pitihän sitä keltanokkasuunnittelijaa hieman kouluttaa. Loppujen lopuksi Veikko oli todella mukava ja lupsakka asennusvalvoja.

Myöhemmin asentajat moittivat kytkentäohjeitani, jotka olin tehnyt johdin johtimelta. Todellakin, se oli työlästä asentajan kannalta. Kaikki kaapelit olisi kannattanut irrottaa ja kytkeä täysin uudestaan eikä piuha kerrallaan kuten olin suunnitellut. Taas oppi jotakin uutta.

Squash, moppaus ja pikkujoulut 

Elvytin squash harrastuksen Ari Kuokkasen kanssa. Monipuolisena palloilulajien hallitsijana hän omaksui lajin omakseen erittäin nopeasti. Parhaimmillaan kävimme pelaamassa kolmesti viikossa. Minä juoksin ja Ari oli erinomaisen pallosilmän omaavana aina oikeassa paikassa. Tiukkoja pelejä joissa taisin olla useammin "selkäsaunan" saavana kuin antavana osapuolena. 

Eräs työkaveri harrasti aika raskasta naljailua joka kohdistui hyvin moneen kuten myös minuun. Itse en ottanut sitä vakavasti, annoin mennä sen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Heitin joskus takaisin, joskus en, yleensä vain naureskelin hänen jutuilleen. Sitten se kohdistui henkilöön joka oli vammautunut jo pienenä. Minusta se oli niin törkeän ajattelematonta, että päätin puuttua siihen jollakin tavalla. En ole verbaalisesti mikään moottoriturpa joten tein sen omalla tavallani. Helsingin Sanomissa oli laaja juttu työpaikkakiusaamisesta jolle oli annettu termi moppaus. Leikkasin artikkelin ja laitoin sen työpaikan ilmoitustaululle. Mielestäni sillä oli vaikutusta koska "nakkelu" loppui lähes tyystin. Konepuolen suunnittelija Pertti Antila kysyi myöhemmin, että laitoitko sinä sen jutun ilmoitustaululle. Myönsin sen johon Pertti totesi, että niin hän ajattelikin sillä toiminta oli juuri sinun tyylistäsi.

Joulun lähestyessä ajattelin yllättää arvostamani työyhteisön henkilökunnan ja hankkia kaikille pikkujoululahjat. Soitin laitetoimittajille pyytäen jotakin pientä lahjaksi työkavereille. Osassa yrityksiä huomautettiin tiukkaan sävyyn, eikö sen yrityksen kuulu hankkia ne lahjat. Sain kuitenkin kerättyä mojovan lahjakasan. Pikkujoulut olivat Vaakunassa ja Ari Kuokkanen toimi luontevasti joulupukkina. Arvoimme lahjat ja jätin omani pussiin tuolinjalanjuureen. Kotiin lähtiessä lahjani oli "poistunut" ennen minua, ilmeisesti joku oli tarvinnut sitä enemmän kuin minä ja kotiuduin ilman lahjoja.