Elämänura osa 10: 1986 Palkkaneuvotteluja ja liikuntaa

Palkanneuvottelut 1986

Kysyin talvella palkankorotusta ja Juhani lupasi nostaa minut suoraan C-palkkaryhmään. Lakisääteisten palkankorotusten aikaan sain tilinauhan jossa oli tehty normaali lakisääteinen prosenttikorotus sekä puolitus ei muuta. Menin johtajan huoneeseen ja kysyin missä se lupaamasi palkankorotus on? Hän totesi sen olevan siinä. Minä siihen, että tämähän on minulle kuuluva normaali korotus ei sitä mitä lupasit. Juhani jatkoi, ettet sinä kuulu C-ryhmään. Pyysin tarkistamaan työsopimuksen. Silti hän totesi sen olevan siinä! Koska palkkani ei ollut noussut lupauksen mukaiseen C-ryhmään alkoi sappeni kuplia uhkaavasti. Totesin Juhanille, että tiedätkö mitä sellaiset miehet saavat tehdä jotka eivät pidä lupauksiaan? Hän ei tiennyt joten suomensin sen, sellaiset miehet saavat vetää hameen päälleen. Johtajan posket alkoivat punehtua, hän katsoi seinille ja kysyi, että uhkailenko minä häntä. En uhkaillut. Hän ei voinut tehdä mitään koska palkkatiedot olivat menneet jo pääkonttorille Espooseen. Minä sihisin hampaitteni välistä, että katsotaan ja poistuin huoneesta.

Jonkun ajan kuluttua Juhani tuli sanomaan, että hän on tehnyt voitavansa eikä ratkaisu ole enää hänen kädessään. Seuraavan kuun tilinauhan tultua palkkani oli noussut alkuperäisestä 5600 markasta C-ryhmän mukaiseen 6500 markkaan. Eräs työkaveri neuvoi painostamaan palkkaneuvotteluissa firman vaihdolla vaikka ei sellaista olisi tekemässäkään. Ei minusta turhalla uhkaamiseen ole, mutta päätin varmistaa seuraavan ylimääräisen palkankorotuksen siten, ettei siitä tarvitse käydä tuollaista taistelua.

Komennuksella Kuparin Espoon toimistolla 1986

Keväällä 1986 olimme Timo Hiltusen kanssa kiireapuna Kuparin pääkonttorilla Espoossa. Yövyimme Hotelli Espoossa ja kuljimme taksilla töihin. Meitä oli kehotettu käyttämään julkisia kulkuneuvoja, mutta Timo totesi ettei me sellaisilla liikuta. Erään kerran aamupalalla ihmettelin mitä pitkiä tyttöjä täällä oikein on. Viikonloppuna se selvisi kotona, oli Miss Suomi kisat ja ehdokkaat olivat yöpyneet samassa hotellissa kuin me. Aivan tavallisen näköisiä tyttöjä he olivat, eivät mitenkään poikkeuksellisia kevyessä aamuehostuksessa.

Sitten Timo siirtyi Insinööritoimisto Polartek Oy:n sähköosaston vetäjäksi ja kävin vielä yksin Espoossa. Kuljin taksilla kuten Timonkin kanssa. Sitten matkalaskuja kuittauttaessa Oulussa Lassilan Markku tinkasi, että miksi sinä olet kulkenut taksilla etkä bussilla. Samalla tavalla olin menetellyt kuin Timonkin kanssa. Markku vaan jatkoi, että eihän se Espoon toimisto tällaisia maksa. Sain kuitenkin korvaukset kuten kuuluikin.

Toukokuun 10. päivänä kävimme Kuokkasen Arin kanssa Kuparin squashturnauksessa Tampereella. Ari pärjäsi paremmin, minä vähän heikommin. Muuten hyvä reissu, mutta firman Mazdassa eivät toimineet ajovalot. Onneksi eräällä huoltoasemalla oli avulias ja osaava huoltomies joka sai ne pelaamaan.

Rautaruukki ja toinen kohtaaminen 1986-87

Sitten tuli täysin uuden laitoksen suunnittelu Raahen Rautaruukille, Suomen ensimmäisen ja vieläkin ainoan Koksaamon. Suunnittelut tehtiin silloisella Rautaruukin pääkonttorilla Hiirosessa Kiilakiventiellä. Projektipäällikkönä oli Pentti Ramstedt jonka alaisena tulisin olemaan useammassa projektissa vuosien varrella. Minun osalle tuli Koksipatterin ja Kuivasammutuslaitoksen instrumentoinnin- sekä kaasuvalvonnansuunnittelu. Mukana Kuparilta olivat myös Jorma Friman, Samuel Rousu, Veli-Pekka Karinen. Rautaruukin henkilökunta ei halunnut käyttää uutta TP-järjestelmään, jolla oli käytetty vasta masuunilla. Opettelin perustamaan koksaamon instrumentointiin liittyvät tiedot järjestelmään, joka on nyttemmin vaihtunut Almaan.

Koksaamo toimitus tuli silloisesta Neuvostoliitosta. Koska laitos oli täysin uusi ei haluttu vaarantaa sen takuita joten mittaukset ja ohjaukset olivat toimittajalta. Kuitenkin laitokseen rakennettiin rinnalle myös länsimaiset mittaukset sekä valmiudet säädöille Damatic Classicilla. Takuun päätyttyä laitos muutettaisiin automaatiojärjestelmän ohjaamaksi.

Kaasuvalvonnan suunnittelun oli aloittanut Elektro Dynamo, mutta se oli jäänyt kesken. Jatkoin siitä mihin se oli jäänyt. Myöhemmin Elektro Dynamolta tuli käymään Ahti Auno joka oli opettanut minua tekussa. Ahti hieman arvosteli suunnitelmiani, että miksi jokaiselta Co-anturilta on tuotu hälytys automaatiojärjestelmään eikä pelkästään yhteishälytystä kaasuhälytyskeskukselta. Ahdin mielestä se oli järjestelmän inputtien tuhlausta. Ahdin lähdettyä menin tiedustelemaan Pentti Ramstedtilta, että olenko tehnyt suunnitelmat päin prinkkalaa? Pentti rauhoitteli, että olet tehnyt juuri kuten pitääkin. Tällä tavalla saadaan historiatieto siitä miltä anturilta ja milloin hälytys on tullut, jolloin kaasuvuodon paikallistaminen on helppoa. Seuraavalla kerralla Ahdin tullessa käymään perustelin miksi suunnitelmat olivat sellaiset kuin olivat. Ahti meni hiljaiseksi ja pelonsekainen kunnioitukseni opettaja-auktoriteettia kohtaan hälveni.

Mikkelin panttivankidraamaa tuli seurattua tarkasti ja ihmeteltyä Karhu-ryhmän edesottamuksia. Paavo Haavikko otti rajusti kantaa poliisin toimintaan.

Panttivankidraaman eteneminen: 

Lokakuun loppupuolella järjestin Oulun toimiston ensimmäisen squashturnauksen sarjamuotoisena. Hankin kisoihin palkinnot ja eniten pisteitä saanut sai valita ensimmäisenä ja vähiten viimeisenä. Ratkaisevassa ottelussa lentopallovirtuoosi Markku Lassila päihitti minut voimakkailla iskulyönneillä. Hävisin suoraan eräluvuin 3-0.

Pikkujoulut lähenivät ja hoidin pikkujoululahjat toistamiseen. Jäimme pakkaamaan lahjat Jorma Pirilän kanssa työajan jälkeen. Eräs lahjoista oli puinen ja pelkistetty leikkuulauta. Etsimme suuren laatikon ja käärimme lahjan lukemattomaan määrään paperia. Lopuksi laatikon päälle kaunista joulupaperia. Pikkujouluissa meinasi pukkien meno karata käsistä. Lahjat olivat numeroidut ja jokainen kävi nostamassa itselleen lahjan numeron. Kun lahjat olivat jaettu eräs henkilö tuli valittamaan lahjaksi saamastaan leikkuulaudasta, että hän sai vain tällaisen, arvonta pitää suorittaa uudestaan. Hei, tämänhän piti olla leikkimielistä touhua! Koska lahjoja jäi vielä yli suoritimme uuden arvonnan niin että mukana oli myös tyhjiä arpoja jolloin jokainen sai arvan mutta kaikki eivät voittaneet. Ikävä kyllä tämän valittajan kohdalle osui kaunis pöytävalaisin jonka jälkeen hän oli tyytyväinen. Päätin lopettaa tämän hyväntekeväisyyden tähän.

Kokeilin kepillä jäätä 1988

Airix haki suunnittelijoita ja lähetin sinne hakemukseni. Minua pyydettiin haastatteluun, mutta heillä ei ollut juuri sillä hetkellä tarjota töitä. Kului varmaankin vuosi, kun sieltä tiedusteltiin silloin tällöin vieläkö olen kiinnostunut. Myönsin olevani.

Anoin vapautusta kertausharjoituksista Koksaamon suunnittelun kiireellisyyden vuoksi, mutta kevättalvella jouduin kuitenkin lähtemään Sodankylään. Tehtävien jaossa minut oli merkitty heitin mieheksi kevyelle kranaatinheittimelle. Ilmoitin komppanian päällikölle, että herra kapteeni, en ole koskaan edes nähnyt kranaatinheitintä. Kapteeni totesi olleen niin paljon poisjääntejä, että autokuljettajastakin oli tehty lataaja, joten minustakin tehtiin heitinmies. Pakkasta oli kireimmillään -35°C mutta se ei tuntunut niin kylmältä varusteiden ollessa paljon kehittyneempiä kuin  vuonna 1972. Telttamajoituksessa nukuttiin untuvamakuupusseissa ja yöllä oltiin vartiossa lämpimässä sissitakissa.

Loppuvaiheessa olleen sotaharjoituksen aamuna oli tutun kylmää sään lämmetessä päivänmittaan. Minulla oli eväänä myös suklaata. Etenimme pikkuhiljaa välillä pysähdellen. Koko päivä meni suksilla. Oletin kuntoni olevan kohtuullisen hyvä, mutta loppumatkasta en meinannut päästä tienpenkan yli ja tuntui, että nukahdan seisaalleen. Hämmästelin oloani! Porukassa oli mukana lievästi alkoholisoituneita kavereita Tuirasta, jotka eivät olleet hiihtäneet armeijan jälkeen, mutta he vain jaksoivat. Kaikki voimani olivat valuneet Sodankylän hangille. Teltan pystytyksen jälkeen vaihdoin vaatteet jotka olivat läpimärät hiestä. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että uupumiseni aiheutti voimakas nestehukka. Olin pukeutunut reilusti aamun pakkasen vuoksi ja sää lämpeni päivän mittaan muutamaan pakkasasteeseen! Lämpöhalvaus voi tulla myös talvella!

Kuparille tuli suunnittelijaksi myös luokkakaverini Esko Ruotsalainen. Eskon päivitti jossakin vaiheessa Lielahden voimalaitoksen piirustuksia kärsivällisesti. Punakynäversioita tuli pilvin pimein ja Esko joutui selvittämää mitkä niistä olivat viimeisimpiä ja asennusten mukaisia. Hämmästelin hänen hermojen hallintaa, oli se niin työläs ja kimurantti projektin loppuhoito.

Juhani Nyberg oli visionääri, hän oli hankkinut toimistolle tietokoneyksikön, jolla tehtiin suurten projektien suunnitelmia. Vain muutama korkeasti koulutettu henkilö osasi niitä käyttää. Hämmästelin, että miten se oikein tapahtuu ja kuinka hiirellä oikein operoidaan tuolla digitointipöydällä. Juhani totesi, että tulevaisuudessa kaikkien suunnittelijoiden työpöydällä on oma tietokone jolla hän hoitaa kaikki suunnitteluun liittyvät työt. Tuntui utopistiselta ajatukselta piirustuslautoja täynnä olevassa toimistossa.

Suomi juoksee viesti sekä muuta liikuntaa 1988

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli Suomi juoksee viesti ja joukkueemme 177 oli Oulun ja Espoon Kuparilta sekä Pöyryltä koottu. Oulun toimistolta oli Kaamasen osuuksille lähdössä useampikin juoksija, mutta lopulta olimme Esko Ruotsalaisen kanssa ainoat lähtijät. Avuksemme Kuparia edustamaan lähti Nybergin luvalla silloinen vaimoni joka oli Pohjois-Pohjanmaan parhaita naiskestävyysjuoksijoita.

Mazda oikutteli taas matkalla, kun sateen alkaessa lasinpyyhkijöiden mekanismi irtosi boorista. Silloin huomasi kuinka tärkeä kapistus pyyhkijät ovatkaan. Vettä tihuutti ja kävimme pyytämässä eräältä huoltoasemalta lainaksi lasinpesulastan, jolla yritimme parantaa näkyvyyttä. Lopulta ehdimme vaihtopaikalle Kaamaseen josta juoksimme kauniissa kesäyössä osuutemme.

Toiset osuutemme olivat Rovaniemen paikkeilla ja siellä Paula juoksi kaksi pitkää vaihtoa yhteen putkeen, matkaa kertyi noin 32 kilometriä. Muut juoksijat hämmästelivät hänen suoritustaan.

Viimeiset osuudet juoksimme Eskon kanssa Kärsämäen molemmin puolin. Harmi vain, että Eskolle tuli osuutensa loppuvaiheessa rasitusvamma polveen ja hänellä teki tiukkaa päästä vaihtoon. Juoksu oli vaihdon tapahtuessa useita minuutteja myöhässä! Ihmettelin kärkijuoksijoiden vauhdin jakoa alkumatkasta, sillä se tuntui olevan hitaampaa kuin suunniteltu 5:20/km vaikka olisi pitänyt kuroa umpeen menetettyä aikaa. Viimeisillä kilometreillä vauhti kiihtyi alle viiden minuutin ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan. Siinä vaiheessa karsta irtosi "koneesta" ja juoksu alkoi sujua nautittavasti. Luovutin kapulan 16 kilometrin osuuteni jälkeen Pöyryn porukalle. Meidän urakka oli siltä osin ohi.

Suomi juoksee tapahtumasta innostuneena Paula halusi juosta maratonin. Simossa oli PSM-maraton 29.8 johon hän ilmoittautui ilman suurempia valmisteluja. Pyysin johtajalta lainaa firman autoa ja hän lupasi VW Golfin. Kisassa oli mukana kokenut Asta Peura. Kehotin Paulan seuraamaan häntä ja jos lopussa olisi voimia voisi yrittää omaa ratkaisua.

Miesten kisassa oli mukana juoksija Irlannista joka eteni kärjen mukana. Kisan alettua tarjosin juomaa Paulalle noin 15 minuutin välein. Paula malttoi vain 10 kilometriä Astan kannoilla jonka jälkeen hän lähti vetämään omaa vauhtia. Yritin toppuutella häntä siinä onnistumatta.

Tarkalleen 30 kilometrin kohdalla tuli vastaan se kuuluisa seinä. Paula päätti keskeyttää koska hänen kehonsa oli kuin tulessa. Pyysin häntä jatkamaan, sillä aika olisi hyvä vaikka hän kävelisi loppumatkan. Hieroin uupuneen juoksijan jalkoja ja levitin niihin linimenttiä. Juoksu jatkui ja edellä näköetäisyydellä hoiperteli Irlantilainen jota oli kohdannut myös hiilihydraattien loppuminen.

Asta ohitti Paulan ja hänestä tuli Pohjois-Suomen mestari ajalla 2:56:20. Paula oli toinen kelvollisella tuloksella 3:11:00, ei paha ensikertalaiselle. Kilpailun aikana suoritetusta 12 kilometrin "loppuverryttelystä" oli se hyöty, ettei aloittelijalla tullut edes paikat kipeäksi.

Firabeli hommina tussailen sähköpiirustuksia!

Syyskuussa järjestettiin henkilökunnalle yleisurheilun kolmiottelu, 100 m, pituushyppy ja kuulantyöntö. Lopputulokset laskettiin kymmenottelun pistetaulukon mukaisesti. Kevytrakenteinen Jouko Laukka, entinen seiväshyppääjä, voitti kisan. Kuulaakin hän työnsi melkein yhtä pitkälle kuin firman mörssärit. Jouko vain totesi, että nopeus on voimaa!

Koksaamo valmistui ja paikanpäällä Raahessa kävin ainoastaan kerran. Päivitin suunnitelmiin asennusten loppuvaiheessa kahteen kenttäkoteloon tehdyt muutokset. Aloin päästä sinuiksi instrumentointisuunnittelun kanssa.

Elämänura osa 9: 1985 Uuden upean uran alku

Insinööritoimisto SIT ja Kupari Oy 1985

Toukokuun alussa lähdin Espooseen jossa tehtiin urakkakyselymateriaalia Romanian työkohteista. Mittasin kaapelihyllyjä, kaapelimääriä sekä muuta suunnitelmiin liittyvää materiaalia. Selvitin asuntotilannetta. Välillä soitin Kuparille Ouluun saamatta Nybergiä langanpäähän. Toisena työpäivänä tärppäsi kun vanha tuttu Markku Lassila pyysi tulemaan maanantaina Juhanin juttusille. Johtaja oli viivytellyt päätöstään odottaessaan insinöörin valintaa. Pyysin SIT:lta vapaata maanantaiksi asioiden hoitamiseksi.

Menin maanantaina 6. toukokuuta Nybergin luokse ja hän sanoi, että kyllähän minä sinut tunnen. Hän muisti minun suunnitelleen Virpiniemen liikuntaopiston sähköt. Sitten hän totesi totisena, mutta sinä unohdit antennipistokkeen aulasta. Hetken kuluttua hän kysyi, että jäätkö heti töihin. Vastasin, että vasta iltapäivällä. Sovimme töiden aloittamisen seuraavalle päivälle.

Ilmoitin välittömästi Sähköteknilliselle Insinööritoimistolle saaneeni töitä Oulusta, jolloin luurin päähän laskeutui hyytävä hiljaisuus.  Olin jättänyt valmiiksi saamani tehtävät työpöydälleni ja postitin toimiston avaimet. Tämä on elämäni lyhyin työsuhde, kaksi työpäivää.

Kysyin Nybergiltä työsopimuksen tekemisestä. Hän kehotti laatimaan mallin jonka sihteeri sitten kirjoittaisi puhtaaksi. Kuten työhakemuksessani oli, kirjasin myös työsopimukseen palkkani sekä palkkaryhmä C:n.

Teknistenliitolla oli palkkaryhmät A-F joista A oli vaativin. Ryhmittelyllä oli suuri vaikutus palkkaukseen. Liittokohtaisen palkankorotuksen jälkeen tarkasteltiin palkkaa siihen ryhmään mihin sinut oli märitelty. Jos palkkasi oli alempi kuin palkkaryhmässä tehtiin puolitus, eli tämä erotus jaettiin kahdella ja osamäärä lisättiin vielä palkkaan.

Työsopimus tuli juuri sellaisena kuten olin sen kirjoittanut. Olin ymmärtänyt ettei muilla toimistossa olevilla ollut kirjallista työsopimusta.

Ensimmäinen kohtaaminen Rautaruukin kanssa 1985

Valaistusohjauskeskuksen suunnittelu Rautaruukin Masuunin oli aloitettu, mutta se oli jäänyt kesken ja jouduin jatkamaan siitä. Kuten tiedätte toisen ajatusmaailmaan pääseminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Kiitos Pirin Markun joka auttoi suunnittelun etenemisessä.

Eräs työkaveri kysyi, että Jormako sinut on hommannut töihin tänne Kuparille? Totesin sen olevan toisin päin. Jorma oli kehuskellut kahvihuoneessa kyseisellä asialla. Todellisuudessa hommasin Jormalle asunnonkin Kaijonrannasta.

Suunnittelija suunnitteli usein vapaalla kädellä sekä leikkaa/liimaa/teippaa periaatteella. Sitten piirtäjä piirsi suunnitelmat puhtaaksi. Kesäloman kynnyksellä piirtäjistä oli pula jolloin Nyberg totesi, että sinähän kehuit osaavasi piirtää joten voit tehdä sen itse!

Kävin Rautaruukilla Raahessa ja he ilmoittivat päivämäärän jolloin suunnitelmat pitää olla valmiina. Koska toimistolta olivat kaikki esimiehet lomalla ja kiire oli kova suunnittelin päivät ja piirsin illat. Lähdin kotiin kun kytkentäluetteloa puhtaaksi piirtäessä alkoi tulla liikaa virheitä, parhaimmillaan kello oli 23:00.

Piirtäessä tuli tehtyä myös pari "tatuointia". Kerran tussikynä lipsahti vasemman keskisormen päähän jääden siihen pystyyn. Nykäisin sen irti jolloin sormenpään menni tunnottomaksi ja vitivalkoiseksi. Toisella kertaa tussi tipahti rintalastan ja pallean välimaastoon. Molemmista on muistona musta tussipiste, ainoat tatuointini.

Suunnitelmat valmistuivat sovittuun päivämäärään mennessä ja kävin luovuttamassa ne Rautaruukille Raaheen. Kotiuduin pitkästä aikaa kello neljältä. Astuessani eteiseen ja stressin lauettua minulle tuli täydellinen blackout. Mietin hetken, että mitä minä nyt teen? Tunne oli outoudessaan ennen kokematon.

Täytin tuntilaput ja laitoin ylityöt kuten kuuluukin, vuorokauden kaksi ensimmäistä ylityötuntia 50 ja loput 100 prosenttista. Lassilan Markku oli palannut lomalta ja kutsui minut kiukusta kihisten luokseen. Hän tivasi keneltä olin saanut luvan tehdä ylitöitä? Totesin, ettei toimistolla ollut ketään jolta kysyä ja minulle määriteltiin valmistumispäivämäärä johon mennessä tein suunnitelmat ja piirustukset valmiiksi. Markun mielestä keskuksen suunnittelun hinnalla olisi saanut kotelotehtaalta uuden vastaavan. Minua alkoi pänniä ja vastasin, että maksa sitten tunti tunnista tai ole maksamatta ei minun talouteni siihen kaadu ja lähdin työpöytäni ääreen. Markku tuli vielä perässä jatkaen vaahtoamistaan jolloin Juhani Nyberg tuli luoksemme todeten, ettei syy ole Hannun, tule Markku käymään luonani.

Olin kuullut juttuja, ettei Kuparilla oltu maksettu ylityökorvauksia kenellekään vaan ne oli maksettu normaalitunteina. Tilipäivän koittaessa sain tilinauhan jossa kaikki ylityöt oli maksettu kuten olin tuntilappuun merkinnyt, prosentteineen päivineen. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen.

Työkaverin kanssa, joka auttoi noviisia suunnittelijaa, tuli puheeksi työhistoriani. Kerroin myös vuoden työttömyydestäni. Hän totesi, että oli ollut 70-luvun loppupuolella työnjohtajana asennusliikkeessä ja sinne oli tullut kirjelmä eräältä taholta, ettei Hankkijalla olleita asentajia kannata ottaa töihin koska he ovat niin hankalia. Vasta silloin selvisi ettei syy työttömyyteeni ollutkaan minussa asentajana vaan se missä olin ollut töissä. Toinen lähde vahvisti vuonna 2013, että edellisen kaltaista toimintaa oli tapahtunut 70-luvun lopulla myös toisessa yrityksessä. Ehkä Hankkijalla vallinnut liiallinen "perseet ketoon" mentaliteetti leimasi kaikki siellä olleet asentajat.

TVL ja tievalaistustutkimus 1985

Tievalaistustutkimus Oulun TVL:lle oli mielenkiintoinen. Tutkimme erilaisia vaihtoehtoja tievalaistuksen uusimiseksi. Konepuolen miehet laskivat pylväiden korjaamisen ja uusimien kustannuseroja. Minun osalle tuli tehdä valaistusmittauksia paikan päällä sekä laskea valaistusvaihtoehtoja ohjelmallisesti. Hankin valaistusmittarin lainaa Espoosta ja lähdimme TVL:n miehen kanssa mittaamaan olemassa olevien vanhojen ja uusien valaistusten eroja. Työ tehtiin yöllä jolloin liikenne oli vähäisimmillään. Aluksi kävimme Korvensuoralla jossa oli sekä uutta että vanhaa valaistusta. Äimäraution kohdalla oli uusimista vaativan valaistuksen mittausta. Sitten siirryimme Raaheen Valtatie 8 ja Kokkolantie risteykseen, jonka jälkeen vielä yhdet mittaukset Pulkkilassa. Olin kotona joskus neljän aikaan aamuyöstä.

Kupari oli hankkinut VTT:n tekemän tievalaistuksen laskentaohjelman johon sisältyi päivän koulutus. Nyberg määräsi minut ottamaan yhteyttää VTT:lle ja sopimaan koulutuksen. Tein työtä käskettyä ja menin yksityiskoulutukseen Espooseen. Opetus kesti muutaman tunnin jonka jälkeen minulle esitettiin VTT:n tiloja sekä mittauslaboratorioita. Muutaman päivän kuluttua sain tiukkasävyisen soiton Kuparin Espoon toimistolta, että miksen ollut ottanut heihin yhteyttä, sillä hekin olisivat halunneet olla mukana kursseilla. Minua ei oltu informoitu tästä ja kerrottuani soitosta Juhani Nybergille hän vain hymyili vinosti!

Saimme tutkimuksen valmiiksi ja sen julkaisutilaisuuteen tuli johtajia sekä Helsingistä että Oulusta. Aloitimme juhlallisen tilaisuuden ja esittelimme lopputulokset. Kun esityksemme oli ohi haukkui TVL:n Helsingin johtaja Oulun porukkansa todella törkeästi. Hän mellasti, että mitä te olette menneet tilaamaan ja maksamaan tuollaisesta tutkimuksesta jollaisen olisitte saaneet heiltä vain pyytämällä. Todella nolo tilanne. Olisihan haukkumiset voinut hoitaa muutenkin. Tutkimuksen jälkeen katuvaloja tarkkaili aivan uusin silmin.

Instrumentointisuunnittelu alkoi Kemiralla 1985

Sitten tein pieniä sähkösuunnittelu tehtäviä Kemin Veitsiluodon liettämölle. Porukat Kuparilla ihmettelivät miksi Kemiralta ei tullut minkäänlaisia suunnittelutilauksia. Yllättävää kyllä Kemiralta tuli tilaus kunnossapitoon liittyvästä instrumentointisuunnittelusta jonka myötä pääsin koulutustani vastaaviin tehtäviin. Tämä oli minulle täysin uutta, entiselle sähköasentajalle joka oli tehnyt pelkästään sähkösuunnittelua. Onneksi tilauksen oli tehnyt Paavo Kekarainen ja hänestä tuli oppi-isäni instrumentoinnin saloihin. Suunnittelu oli tutulle Seoslannoitelaitokselle, lisäksi tuli Ammoniakkilaitoksen hälytyskeskuksen uusiminen.

Kesän kynnyksellä Kemiran suunnittelukonttorissa käydessäni Tapani Sularanta ohjeisti henkilökuntaa kesätyöntekijöiden valinassa. Tapani totesi, että älkää sitten ottako missään nimessä yliopistossa opiskelevia, sillä heistä ei ole käytännöntöihin vaan tekun opiskelijoita joilla on jo alustavaa työkokemusta, heiltä hommat hoituu.

Kemiran suunnittelukonttori taustalla

Hälytyskeskus oli kinkkisempi tehtävä. Asiakas vaati, että vanhat kaapelit täytyi hyödyntää. Selvittelin kytkennät ja tein tarkat suunnitelmat. Asennukset alkoivat ja työt etenivät jouhevasti. Eräänä iltana olin jo kotona kun puhelin soi. Veikko Peltoniemi soitti tulikiven katkuisen puhelun ja vaati minun tulemaan välittömästi selvittelemään suunnitelmiani. Hyvä ettei löysät tulleet housuun kun säikähdin niin. Veivasin polkupyörällä viisi kilometriä tutkimaan mikä oli ongelman nimi. No ei siinä ollut mitään vakavaa. Suunnitelmani olivat täysin selviä itselle ja selvitin ne myös Veikolle sekä asentajille eikä siinä sen kummempaa. Jälkeenpäin olen maininnut asiasta Veikolle ja hän on vain nauranut, että pitihän sitä keltanokkasuunnittelijaa hieman kouluttaa. Loppujen lopuksi Veikko oli todella mukava ja lupsakka asennusvalvoja.

Myöhemmin asentajat moittivat kytkentäohjeitani, jotka olin tehnyt johdin johtimelta. Todellakin, se oli työlästä asentajan kannalta. Kaikki kaapelit olisi kannattanut irrottaa ja kytkeä täysin uudestaan eikä piuha kerrallaan kuten olin suunnitellut. Taas oppi jotakin uutta.

Squash, moppaus ja pikkujoulut 

Elvytin squash harrastuksen Ari Kuokkasen kanssa. Monipuolisena palloilulajien hallitsijana hän omaksui lajin omakseen erittäin nopeasti. Parhaimmillaan kävimme pelaamassa kolmesti viikossa. Minä juoksin ja Ari oli erinomaisen pallosilmän omaavana aina oikeassa paikassa. Tiukkoja pelejä joissa taisin olla useammin "selkäsaunan" saavana kuin antavana osapuolena. 

Eräs työkaveri harrasti aika raskasta naljailua joka kohdistui hyvin moneen kuten myös minuun. Itse en ottanut sitä vakavasti, annoin mennä sen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Heitin joskus takaisin, joskus en, yleensä vain naureskelin hänen jutuilleen. Sitten se kohdistui henkilöön joka oli vammautunut jo pienenä. Minusta se oli niin törkeän ajattelematonta, että päätin puuttua siihen jollakin tavalla. En ole verbaalisesti mikään moottoriturpa joten tein sen omalla tavallani. Helsingin Sanomissa oli laaja juttu työpaikkakiusaamisesta jolle oli annettu termi moppaus. Leikkasin artikkelin ja laitoin sen työpaikan ilmoitustaululle. Mielestäni sillä oli vaikutusta koska "nakkelu" loppui lähes tyystin. Konepuolen suunnittelija Pertti Antila kysyi myöhemmin, että laitoitko sinä sen jutun ilmoitustaululle. Myönsin sen johon Pertti totesi, että niin hän ajattelikin sillä toiminta oli juuri sinun tyylistäsi.

Joulun lähestyessä ajattelin yllättää arvostamani työyhteisön henkilökunnan ja hankkia kaikille pikkujoululahjat. Soitin laitetoimittajille pyytäen jotakin pientä lahjaksi työkavereille. Osassa yrityksiä huomautettiin tiukkaan sävyyn, eikö sen yrityksen kuulu hankkia ne lahjat. Sain kuitenkin kerättyä mojovan lahjakasan. Pikkujoulut olivat Vaakunassa ja Ari Kuokkanen toimi luontevasti joulupukkina. Arvoimme lahjat ja jätin omani pussiin tuolinjalanjuureen. Kotiin lähtiessä lahjani oli "poistunut" ennen minua, ilmeisesti joku oli tarvinnut sitä enemmän kuin minä ja kotiuduin ilman lahjoja.